Suomen logoterapiayhdistyksen 30-vuotisjuhlaseminaari herätteli ajatuksia

Teksti: EILA VÄHÄKUOPUS

Suomen logoterapiayhdistys juhli 30-vuotista taivaltaan kaikille avoimella juhlaseminaarilla Päiväretki tarkoitukseen ja toivoon 20.11.2021. Seminaari tarjosi tuhdin paketin syvällisiä ajatuksia. Juhlayleisöksi oli ilmoittautunut 80 henkilöä, joista suurin osa oli paikalla linjoilla ja osa katsoo tilaisuuden tallenteena

Logoterapiayhdistyksen puheenjohtaja Arja Vainio toivotti juhlayleisön tervetulleeksi yhdistyksen ensimmäiseen virtuaaliseminaariin. Hän totesi, että vaikka oikeaa kohtaamista ja vuorovaikutusta kaivataankin, oli seminaarin järjestäminen virtuaalisena tässä koronatilanteessa oikea ratkaisu.

Suomen logoterapiayhdistys on perustettu 30 vuotta sitten edistämään tärkeää asiaa. Ensiaskeleista lähtien on yhdistyksessä tehty kovaa työtä logoterapian eteen. Tällä hetkellä logoterapiayhdistys seisoo Arja Vainion mukaan vakaalla pohjalla. Kunniajäseniksi yhdistys on kutsunut pioneerit Pirjo Möller, Tuula Katainen ja Risto Nurmela.

Arja Vainio totesi avauspuheenvuorossaan, että tässä maailmantilanteessa ihmiset voivat olla hukassa, eikä itseensä keskittyminen tuo onnea. Viktor Frankl on sanonut, että tarkoitus ei löydy peiliin katsomalla, vaan se löytyy suuntautumalla itsestä ulospäin kohti maailmaa. Juhlaseminaari avaa kohti logoterapian maailmaa sekä logoterapeuteille että muille aiheesta kiinnostuneille.

Frank Martela: Miksi ihminen kysyy elämän tarkoitusta?

Juhlaseminaarissa kuultiin dosentti, FT Frank Martelan luento aiheesta Miksi ihminen kysyy elämän tarkoitusta? Martelan mukaan elämän tarkoitusta kysytty aina. Aihetta on käsitellyt jo Aristoteles pohtiessaan, mitä varten ihminen on. Esimerkiksi Leo Tolstoi on teoksissaan ollut vahvasti kysymyksen äärellä ja Thomas Carlyle on jo vuonna 1834 käyttänyt termiä meaning of life.

Elämän tarkoitusta on pohdittu kautta maailmanhistorian ja uudelleen se on noussut keskiöön muun muassa uskonnollisen maailmankuvan kriisin myötä. Moderni maailma on etsinyt vaihtoehtoja kysyä elämän kysymystä. Elämän tarkoituksen on koettu olevan satunnaista. Kun uskonnollisuuden määrä ihmisten elämässä on laskenut, on myös merkityksellisyyden kokemus laskenut. Tieteellinen maailmankuva on tyhjentänyt merkityksen kosmoksesta, mutta silti ihmiset etsivät universaalia tarkoitusta.

Martela pohti luennossaan universaalin tarkoituksen ja henkilökohtaisten merkitysten suhdetta. Hän jaottelee merkitykset kolmeen: on henkilökohtaiset, jokaiselle omat merkitykset, kulttuuriset merkitykset kuten vaikka Huuhkajien pärjääminen jalkapallossa tai ihmisyydestä kumpuavat merkitykset, jotka liittyvät ihmisen psykologisiin, universaaleihin perustarpeisiin.

Martela puhui niin sanotun suuren kutsumuksen, kuten esimerkiksi Nelson Mandelan tyyppisten ihmisten poikkeuksellisen suurista elämän tarkoituksista. Tavallisempaa hänen mielestään kuitenkin on kokemus merkityksellisestä arjesta. Isoin merkitys ihmisille on tutkimusten mukaan oma perhe tai muu itselle läheinen ihmissuhde. Ihmissuhteiden laatu on tutkimusten mukaan tärkeämpi kuin niiden määrä. Tärkeää on tutkimusten mukaan myös se, että koetaan, että omalla tekemisellä on myönteinen vaikutus muiden elämään.

Pienetkin myönteiset vaikutukset muiden elämään lisäävät Martelan mukaan kokemusta elämän merkityksellisyydestä. Pienet arjen teot, kuten työkaverin paidan kehuminen tai kahvin keittäminen, voivat parantaa merkityksellisyyden kokemusta. Tarvitaan yhteyttä toisiin ihmisiin läheisyyden ja hyvän tekemisen kautta.

Frank Martela totesi, että elämän merkitys tulee siitä, että tekee itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille. Tarvitaan yhteys omaan itseen, jotta voidaan toteuttaa omaa minuutta ja sitä, mitä itse haluaa omalla elämällä tehdä.

Matti-Pekka Virtaniemi: Eksistentiaalinen tarkoitus ja tarkoituksen teoria logoterapiassa

TT Matti-Pekka Virtaniemi pureutui luennossaan logoteorian olennaisimpiin asioihin. Hän käsitteli ihmisen eksistentiaalista tarkoitusta ja tarkoituksen teoriaa logoterapiassa.

Viktor Frankl on sanonut, että kysymykseen ”mitä elämä minulta odottaa”, vastataan toimimalla jotain ihmistä tai asiaa kohden. Meidän tulee elää vastuullisesti ja toimimalla. Riedel, Deckhart ja Noyon ovat vuonna 2008 tutkineet Franklin ajatuksia ja todenneet yhteenvetona, että kokemus elämän tarkoituksesta tulee löytää, se on ainutlaatuinen ja ainutkertaisen uniikki, hetken tarkoitus kuuluu johonkin elämän haasteeseen, eikä ole olemassa yleistä vastausta, on vain vastaukset tiettyihin tilanteisiin.

Virtaniemi totesi, että Franklin ihmiskäsitys on logoterapiassa olennainen: se, että meillä on tahdon vapaus, tarkoituksen tahto ja elämän tahto. Tärkeitä ovat myös ihmisen suuntautuminen kohtia luovia arvoja, elämysarvoja ja asennearvoja. Perimmäinen tarkoitus viittaa Franklin mukaan kokemusmaailman ulkopuolelle ja se on olemassa, riippumatta ihmisen ymmärryskyvystä. Perimmäinen tarkoitus ei välttämättä ole uskonnollinen, vaikka se voi sitäkin olla.

Matti-Pekka Virtaniemi kertoi mielenkiintoisesti siitä, mitä elämän tarkoitus voi olla vakavan sairauden kohdatessa. Silloin ollaan elämän äärikysymysten äärellä. Vakavan sairauden kohdatessa ihminen voi ahdistua kohtalostaan. Hän joutuu tekemään olemassaoloaan koskevia valintoja ja murehtimaan autonomian menetystä. Vastuullisuus ja syyllisyys voivat painaa, ihminen voi kokea toiminnallisuuden pulaa ja häpeää siitä. Paitsi tuskan kokemuksia, ihminen joutuu miettimään uhkaavaa tulevaisuutta ja kuolemaa.

Tarkoituksen lähteenä esimerkiksi ALS-potilaalle voi olla läheiset ihmissuhteet, sellainen työ, mitä voi tehdä, toisten auttaminen, luonto, elämä itsessään, henkilökohtainen kasvu, toivon säilyminen sekä yhteys transsendenttiin.

Vaikka elämän merkityksellisyys on voinut hävitä, tarkoituksellisuus säilyy Virtaniemen mukaan loppuun asti.

Keskustelua merkityksellisyydestä ja tarkoituksesta

Keskusteluosuudessa Frank Martela totesi, että tarkoitus löytyy, kun katsoo ympärille: jos läheinen kärsii, auta; jos yhteiskunnassa on jotain vikaa, korjaa se. Hän totesi, että jo Aristoteles on sanonut, että jos ihminen on syntynyt maailmaan, on hänellä jokin tarkoitus.

Matti-Pekka Virtanen sanoi, että kun elämä tuo haasteita vastaan, olennaista on, onko ihmisellä merkitystä muille. Martela totesi, että mihin elämä onkin ihmisen heittänyt, voi siinä tilanteessa yrittää tehdä maailmasta parempaa paikkaa. Tarvitaan myös balanssia siihen, että ei uhrata itseään kokonaan toisten puolesta.

Keskustelussa nousi esille, että pitää kehittää itseään, jotta voi olla hyödyksi muille. Tarvitaan yhteys itseen, mutta minuus syntyy vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Esimerkiksi vakavasti sairastunut potilas voi saada tarkoituksellisuutta siitä, että hän on merkityksellinen hoitajille.

Kaikki keskustelijat olivat samaa mieltä siitä, että vain itseensä keskittyminen ei ole hyväksi. Risto Nurmela kysyi, mistä löytyy todellinen minä. Keskustelijat pohtivat, että todellista minää on vaikea löytää, koska se rakentuu elämän mittaan, mutta on hyvä tunnistaa mitä arvostaa ja mistä innostuu ja olla rehellinen suhteessa omaan itseensä. Irmeli Lehtioksa totesi, että on hyvä käyttää omia lahjojaan ja samalla tehdä hyvää muille. Pirjo Möller toi esille elämysarvojen merkitystä kuten sitä, että Viktor Frankl oli vuorikiipeilijä – ihminen haluaakin nauttia ja kehittää itseään, myös pelkojaan voi kehittää. Susa Ruuhilahti muistutti, että meillä ei kuitenkaan voi olla tietoa esimerkiksi Franklin motiiveista vuorikiipeilyyn, voimme vain olettaa.

Timo Purjo: Arvojen ja tarkoitusten välinen suhde

FT Timo Purjo pohti puheenvuorossaan sitä, miten tarkoitus on arvoihin suhteessa olemista. Hän korosti sitä, että aina kun tehdään tarkoituksellisia tekoja, tulee pyrkiä tekojen takana oleviin arvoihin. Objektiiviset, eettiset, universaalit arvot rakkaus, totuus, hyvyys, kauneus ja oikeudenmukaisuus ovat keskiössä.

Timo Purjo muistutti yleisöä siitä, että Franklin mukaan pelkästään yhden lumoavan silmänräpäyksen kokeminen voi riittää syyksi elää. Tarkoitus on tekemistä mutta myös kokemusta siitä, mitä tässä maailmassa on totta, hyvää tai kaunista.

Purjon mukaan kaikki todelliset tarkoitusmahdollisuudet löytyvät universaaleista arvoista. Konkreettiselle ihmiselle tarvitaan konkreettisia tarkoitusmahdollisuuksia, mutta ne ovat kuitenkin vain suunnannäyttäjiä. Hän korosti omatunnon merkitystä, jota voidaan sanoa myös sydämen ääneksi ja jolla on vahva yhteys rakkauteen.

Timo Purjo painotti sitä, että ei pitäisi puhua luomisarvoista vaan arvokkaan luomisesta: ei ole sama, mitä me luomme, vaan aina tulee pyrkiä luomaan arvokasta.

Ensisijaisena tarkoitusreittinä hän pitää sitä, että ensin autetaan ihmistä eläytymään johonkin, jossa on arvoja. Tärkeää on siis kohtaaminen yhteisissä tilanteissa. Täytyy saada ymmärrys siitä, mitä jokin arvokas on. Sen jälkeen voidaan luoda jotain arvokasta eli välittää arvo toiselle ihmiselle. Purjo korosti sitä, että rakkaus on arvoista se, joka sulkee sisäänsä kaikki muut objektiiviset arvot.

Timo Purjo kuvasi esityksessään myös sitä, miten ihmisen omatunto on virheetön mutta ihmisen intuitio saattaa olla vajavainen. Hetket ovat tärkeitä, niiden tarkoitusten avulla voidaan päästä kohti isompia päämääriä, yksilöllisiä arvostuksia ja pysyviä, yleispäteviä arvokkaita asioita. Kaiken tulee perustua objektiivisiin arvoihin, muuten ei Purjon mukaan ole kyse Franklin tarkoittamasta tarkoituksesta.

Tiina Iso-Aho: Toivo on, kokemuksia kriisityöstä

Kriisityöntekijä, logoterapeutti LIF Tiina Iso-Aho kertoi puheenvuorostaan kokemuksistaan kriisityöstä ja miten tärkeää on, että pidetään toivoa yllä. On olennaista, että kriisin keskellä keskustellaan ja kuunnellaan vapaasti. Jos tilanteeseen sopii, voi kriisissä johdatella myös logoterapeuttiseen keskusteluun ja ajatuksiin arvoista: mikä ihmiselle on tärkeää, miten tärkeitä asioita voi toteuttaa, mitkä on ne asiat, jotka ihmistä kannattelevat. Samoin on olennaista auttaa kriisissä olevaa ihmistä löytämään oikea asenne tilanteeseen.

Toivo on Tiina Iso-Ahon mukaan tunnetta, kokemusta, tietoisuutta ja asennoitumista. Se on valoa, jonka avulla nähdään mahdollisuuksia. Se on kykyä uskoa, että huominen tulee ja se on resilienssiä, jota tilanteessa tarvitaan.

Toivo on Iso-Ahon mukaan ihmisissä, ymmärryksen lisääntymisessä, hyväksytyksi tulemisessa, elämyksissä. Se on kiireettömyyden tunteessa. Iso-Ahon mukaan toivo lisääntyy rakkaudellisuudella ja rehellisyydellä. Arvoja kirkastamalla ja niihin päin suuntautumisella. Tarkoituksen tajuamisella ja sen täyttämisellä. Suostumisella ja antautumisella.

Toivo on Iso-Ahon mukaan jotain enemmän kuin toive. Se on jotain enemmän kuin ihminen. Se on uuden alku, usko tulevasta, mahdollisuus kasvuun ja tietoinen päätös.

Keskustelua kohtaamisesta ja kuuntelemisesta

Yleisöllä oli mahdollisuus keskusteluun ja esille nousi muun muassa se, että logoterapeuttisessa kohtaamisessa on tärkeintä kohdata ja kuunnella. Pandemia on tuonut ajatuksia, pelkoja ja yksinäisyyttä ja ihminen pitää nähdä ja kuulla. Vastaus löytyy ihmiseltä itseltään, mutta joskus ajatuksia pitää ulkopuolisen sanoittaa, jos tunteet jylläävät sanojen yli, totesi Tiina Iso-Aho.

Taina Gestrin nosti esille, että jokaisen hätähuudon takana on aina jokin arvo. Sen äärelle pitää pysähtyä. Timo Purjo totesi, että arvot haluavat esille, ne voivat tulla esille juuri hätähuutoina. Myös Tiina Iso-Aho sanoi, että kriisiytymisen takana on aina jonkin arvon menetys tai arvon menetyksen uhka.

Pirjo Möller: Mitä logoterapia antaa ihmiselle

YTM, logoterapeutti LIF Pirjo Möller kiitti 30-vuotisen logoterapiayhdistyksen vastuunkantajia läpi vuosien. Puheenvuorossaan Pirjo Möllerin näkökulmana oli se, mitä logoterapia antaa ihmisenä olemiseen ihmisen eri elämänvaiheissa.

Möllerin mukaan elämän elämiselle ei ole käyttöohjetta. Vaistot ja perinteet eivät enää ohjaa, otamme mallia muista, elämme välillä ei-omannäköistä elämää ja kuvitelmaa siitä, miten luulemme muiden haluavan elää.

Logoterapia voi antaa rungon käsikirjaksi sille, miten elämä voisi toimia tarkoituksellisena muuttuvissakin vaiheissa. Kaiken perustana on ihmiskäsitys eli ymmärrys siitä, mikä ihminen on. Logoterapian ihmiskäsityksen mukaan olemme ainutkertaisia henkisiä persoonia, jakamattoman arvokkaita ja yhtä arvokkaita. Elämä on lahja, joka on saatu elettäväksi ja nautittavaksi. Meillä on omat geenit ja niiden potentiaali, mutta myös tietty ympäristö, perhe ja aikakausi annettuna. Olemme vapaita sen suhteen, mitä elämällämme teemme.

Möller kuvasi, miten me jokainen voimme etsiä ja löytää ihmisen kokoisen paikan. Emme ole kaikkivoipia, mutta kykenemme monenlaiseen. Me kasvamme ja kehitymme ja meillä on lupa ja luonto olla keskeneräisiä. Keskeneräisyys on hyvä tunnistaa, jotta voimme parantaa itseämme. Keskeneräisyys luo myös toivoa.

Itsekkyys ja itsekeskeisyys ovat Möllerin mukaan aikamme vitsauksia. Meidän tulee astua itsestä ulospäin kohti jotain arvokasta ihmistä tai asiaa, kuten Frankl on todennut.

Jos tuntuu siltä, että elämä on kohdellut kaltoin, tulee miettiä, haluaako elää puolikasta vai kokonaista elämää. Kokonaiseen elämään sisältyy myös huonot puolet ja monenlaiset elämänvaiheet. Logoterapia voi antaa rohkeutta kohdata ikävämpiä elämänvaiheita ja se voi auttaa jonkin ajan kuluttua nousemaan kuilun reunalta ja katsomaan, miten tarkoitus löytyisi muuttuneessa muodossa.

Pirjo Möller totesi, että ihmisellä on kyky rakastaa, tehdä työtä ja kärsiä. Ihmisellä on luopumisen ja luottamuksen taito. Kiitollisuudella on suuri arvo. Surukin voi muuttua kiitollisuudeksi, kun huomaa, että on saanut pitää lainassa jotain arvokasta.

Hän muistutti myös siitä, että ihminen ei ole yhtä kuin hänen tunteensa. Tunteet tuovat viestejä, mutta niistä voi päästää irti tarvittaessa. Menneisyydelle on hyvä antaa arvo ja tärkeää on nykyisyyden portin arvo – mitkä valinnat me realisoidaan, mitkä valinnat jätetään. Me voimme tietoisesti rakentaa sellaista maailmankatsomusta, että voimme rauhassa elää ja kuolla.