Logoterapian perustaja wieniläinen psykiatri ja neurologi Viktor E. Frankl (1905–1997) nimesi psykoterapiasuuntauksensa kreikan- kielisen tarkoitusta merkitsevän sanan, logos, mukaan. Logoterapian keskeinen pyrkimys on saattaa ihminen tietoiseksi elämänsä tarkoituksesta. Jokaisen ihmisen elämällä uskotaan ole- van tarkoitus kaikissa olosuhteissa elämän loppuun saakka. Hänen on vain tunnistettava kulloisenkin elämäntilanteensa ainutlaatuinen tarkoitus.
Logoterapia korostaa henkistä inhimillisenä vapauden ulottuvuu- tena. Vapaus antaa mahdollisuuden tehdä valintoja. Valinnoistaan ihminen on vastuussa. Vastuu suhtautumisesta olosuhteisiinsa ja itseensä säilyy loppuun saakka.
Ihmisenä oleminen on suuntautumista itsen ulkopuolelle, johonkin tehtävään tai toiseen ihmiseen.
Logoterapia tarkastelee menneisyyttä mahdollisuuksien ja voima- varojen lähteenä. Katse suunnataan tulevaisuuteen ja siihen, mikä tarkoitus kutsuu juuri kyseistä ihmistä. Elämän tarkoitus voi täyttyä kolmella tavalla. Ensimmäinen on saada maailmassa jotakin hyvää aikaan toimimalla. Toinen on kokemalla elämys taiteessa, luonnos- sa tai rakkaudellisessa ihmissuhteessa. Kolmas ja korkein ihmisen mahdollisuus toteuttaa elämänsä tarkoitus on valita arvokas suh- tautuminen tilanteeseen, jota ei voi muuttaa.
Logoterapia on levinnyt psykoterapian ulkopuolelle useille elämän alueille, kuten kuntoutukseen, valmennukseen ja sielunhoitoon. Se tarjoaa mahdollisuuden elämän jäsentämiseen. Vanhimmat sovel- lukset ovat auttamisessa jokaiseen elämään väistämättä kuuluvan nk. traagisen kolmikon – kärsimys, syyllisyys ja kuolema –alueella.